Joskus

Joskus
Logo

21.7.12

Maria Magdaleena – todellinen Euroopan Äiti?

 "Olen todennut, että kaikki teidän tarinanne tähti-ihmisistä, kuten esim. Eenokista, Anusta, Kristuksesta, Iisakista ja Maria Magdaleenasta ovat valheiden peittämiä. Nämä valheet haastavat teitä, koska tunnette, että nämä suuret olennot tulivat Maapallolle näyttämään teille tien tähtiliittymään, mutta heidän todellinen tarinansa on teiltä kätketty”, toteaa Alcyonen kirjastonhoitaja Satya Barbara Hand Clowen välittämänä.
 
Monserratin Musta Neitsyt Ranskassa

Kirkkohistoria on juurruttanut ihmiskunnan mieleen täysin harhaanjohtavan käsityksen Maria Magdaleenasta. Parhaillaan käynnissä olevan henkisen murroksen aikakausi tuo tullessaan tietoa toisenlaisesta Maria Magdaleenasta. Kuka hän todellisuudessa olikaan? 

Maria Magdaleenan tarina on ollut esillä viime vuosina useissa romaaneissa. Näistä lienee tällä hetkellä levinnein Dan Brownin ”Da Vinci koodi”. Itse olen viettänyt kymmeniä vuosia tätä historiaa tutkiskellen.

Varsinaisen kimmokkeen ajatuksilleni Maria Magdaleenan ”Euroopan äitiroolista” sain muutamia vuosia sitten, kun sain käsiini Kanarian saarella La Palmalla julkaistun lehtisen ”Maria entre nosotros” – Maria keskuudessamme. Tässä Neitsyt Marialle omistetussa tekstissä puhuttiin hänestä Euroopan Äitinä. Kirjoittaja muisteli, miten uuden yhdistyneen Euroopan lippu oli syntynyt. Vuonna 1950 olleen kilpailun voittaja Arsene Heitz oli kertonut saaneensa inspiraation lippuun luettuaan kirjan, jossa kerrottiin Neitsyt Marian ilmestymisistä. 

Hän laittoi lipun pohjan vaalean siniseksi ja piirsi sen keskelle kaksitoista hopeanväristä tähteä. Tämä kuvio ja sen värit edustavat kristillisen perinteen mukaan synnitöntä sikiämistä. Se muistuttaa myös siitä, että Raamatun ilmestyskirjassa kerrotaan Lohikäärmeen voittamisesta – Aurinkoon pukeutuneesta naisesta, jonka jalkojen juuressa makasi kuu, ja jonka päätä kruunasi kaksitoista tähteä. . 

Lehtisen kirjoittajan mukaan ”Euroopan lippu muistuttaa meitä Neitsyt Mariasta. Se symbolisoi kirjoittajan mukaan valon ja armon voittoa pahasta ja kiusauksista. Lippu on sydämen puhtauden viesti, jonka Koskematon Neitsyt jättää meille kaikille eurooppalaisille.

Musta Neitsyt Prahan vanhassa kaupungissa
Maria Magdaleenan henkisillä jalanjäljillä
Siitä saakka kun syksyllä 1970 ”satuin” näkemään Prahan vanhassa kaupungissa erään talon ulkonurkassa kullattuun häkkiin laitetun Mustan Neitsyen patsaan, olen todennut jatkuvasti kulkevani Maria Magdaleenan henkisissä ja osin myös fyysisissä jalanjäljissä eri puolilla Eurooppaa. 
Viimeisinä vuosikymmeninä useat kirjoittajat ovat tutkineet Jeesuksen ja Maria Magdaleenan todellista historiaa käyttäen monia hyvin erilaisia lähteitä. Eräs heistä on englantilainen sukututkija Sir Laurence Gardner. 

Vuosikymmeniä kestäneen Euroopan aatelisten sukujen historiaa koskevien tutkimustensa yhteydessä hän alkoi nähdä tietyn ”mallin” toistuvan. Vähitellen Gardner kiinnostui etsimään tietoja ns.Verilinjasta, Sang realista, joka on samalla kertomus Maria Magdaleenan ja Jeesuksen jälkeläisistä ja näiden roolista Euroopan historiassa. 

Itse asiassa tällä historialla on pitkät juuret, jotka johtavat Egyptiin ja Kaksoisvirtain maihin. Mielenkiintoisinta tässä yhteydessä on kuitenkin se, mitä on tapahtunut Euroopassa, ja miten tämä vaikuttaa meidän aikaamme.
 
Vaikuttaa siltä, että tarina Maria Magdaleenasta on viimeisten vuosikymmenien aikana kohonnut muistutukseksi tavasta, millä järjestäytyneet uskonnot, ja varsinkin kristillinen kirkko, ovat kohdelleet naisia yleensä. Eräs uusista tuulista puhalsi silloin kun anglikaanisen kirkon ensimmäinen naispappi asetettiin virkaansa, ja päivän tekstinä oli Uuden Testamentin tarina, jossa ylösnoussut Jeesus tapasi Maria Magdaleenan puutarhassa.

Varhaisimmasta historiasta voimme kuitenkin pitää mielessä sen, että ennen patriarkaatin syntyä, noin 5000 vuotta sitten, Jumalattaren palvonta ja matriarkaatti olivat vallitseva yhteiskuntamalli. 

Vielä Jeesuksen syntymän aikoihin, ja senkin jälkeen, Jumalatarta palvottiin monissa ja maissa ja monilla eri nimillä. Eräs jumalatarkultin symboleista oli käärme, josta sittemmin on tullut pahan symboli kirkon maailmassa. Käärme (kobra) symbolisoi vanhan Egyptin mysteerioissa myös ”Kristus-tietoisuutta”. 
Uudet patriarkaaliset järjestelmät, ja myöhemmin Rooman kirkko, eivät halunneet hyväksyä käärmeeseen liittyvää naisten tietoa ja kokemusta, vaan pitivät niitä pelottavina. Yksijumalaisten isä-uskontojen myötä kaikki naiseen liittyvä siirtyi vähitellen arvostuksen vaakakupissa kielteiselle puolelle. Tämän seurauksena yhteiskuntamme on sen näköinen kuin se on, loogisen ajattelukyvyn ja miehisten arvojen ollessa vallitsevia.

Uusi aika vaatii historian "uudelleen kirjoittamista" 
Uusi vuosituhat ja Uusi Aika vaatii kuitenkin tasapainon löytymistä maskuliinisten ja feminiinisten voimien välille. Mielestäni tämä vaatii myös historian ”uudelleen kirjoittamista”.

Monilla niistä paikoista, joissa nyt kirkon vuosisatoja kestäneen käännytys- ja valvontatyön tuloksena palvotaan Neitsyt Mariaa, palvottiin ennen Isistä. Jumalatar Isis oli Neitsyt ja Äiti, mutta ei neitsytäiti. Hän kävi läpi normaaliin naisen kehitykseen kuuluvat askeleet koskemattomasta neitsyestä äitiin ja ikääntyvään naiseen. 

On tuskin uskottavaa, että Isiksen palvojat, jotka usein elivät kosketuksissa luontoon, sen rytmeihin ja toistuvaan kuolemiseen ja uudelleen syntymiseen, olisivat aikoinaan siirtynet samalla innolla palvelemaan Neitsyt Mariaa – alati samana pysyvää neitsytäitiä.  

Mustan Neitsyen palvonnan on myös todettu kukoistavan yhdessä Maria Magdaleenan palvonnan kanssa. Tästä syystä Maria Magdaleena voitaneen yhdistää Mustaan Madonnaan, jota käsitettä katolinen kirkko ei oikeastaan hyväksy. Sanottakoon myös, että käsitteellä neitsyt ei alun perin tarkoitettu ”koskematonta naista”, vaan itsenäistä naista, joka oli oma ”hallitsijattarensa”, oli hän sitten naimisissa tai naimaton.
Maria Magdaleena esiintyy Raamatussa vain muutamia kertoja. Kirkko on lisäksi tehnyt hänestä ”huoran”, vaikka tätä termiä ei esiinny lainkaan hyväksytyissä Uuden Testamentin evankeliumeissa. 

Toisin sanoen, koko se kuva, mikä hänestä on syntynyt, on kirkon luoma. Kirkko on valinnut esitellä Maria Magdaleenan prostituoituna. Näin pystyttiin vahvistamaan kirkon käsitys siitä, että naiset yleensä, ja varsinkin Maria Magdaleena, olivat epäpuhtaita ja hengellisesti alempiarvoisia kuin miehet. 


Alun perin Maria Magdaleenasta käytettiin nimitystä ”hierodulai”, joka tarkoitti lähinnä ”rakastettua”. Tämä sana on muokkautunut monien kielien kautta englanninkielen sanaksi ”Whore”, josta esim. suomenkielen sana ”huora” on syntynyt.

Inmaculada - koskematon - Neitsyt
Güímarin kirkossa Tenerifellä
Jostain syystä Maria Magdaleena on kuitenkin Jeesuksen äidin, Neitsyt Marian, lisäksi ainoa evankeliumeissa mainittu nainen. Erikoista on myös se, että Maria Magdaleena mainitaan omalla nimellään. Muut mainitut naiset ovat joko vaimoja, äitejä, tyttäriä tai sisaria, toisin sanoen tärkeintä on heidän suhteensa johonkin miespuoliseen sukulaiseen. Maria Magdaleenan merkittävä rooli käy selvästi ilmi siinä yhteydessä, kun hänet mainitaan yhtenä surijana Jeesuksen ristin juurella. Tämä oli varsin rohkea teko. Hän uskalsi tunnustaa yhteytensä Jeesukseen, saman aikaisesti kun miespuoliset opetuslapset olivat peloissaan ehtineet kieltää opettajansa. 

Ylösnousemusviestin ensimmäinen vastaanottaja
Maria Magdaleena oli myös ensimmäinen henkilö, jonka Jeesus kohtasi ylösnousemuksensa jälkeen. Tähän mainintaa on syytä kiinnittää erikoista huomiota, koska yleensä annetaan ymmärtää, että Jeesuksen apostolit olivat miehiä. Myöhemmin koko roomalaiskatolinen kirkko perustettiin apostoli Pietarin ”kalliolle”, ja Maria Magdaleenan merkitys hävitettiin. Hän oli kuitenkin Jeesuksen seuraajista ensimmäinen, joka sai tehtäväkseen kertoa sanoman ylösnousemuksesta muille opetuslapsille. 

Varhaisin kirkko kunnioitti Maria Magdaleenaa ”ensimmäisen apostolin” tai ”apostolien apostolin” nimellä. Hän olisi siis ollut ”arvojärjestyksessä” toisena heti Jeesuksen jälkeen tämän seuraajien joukossa, eikä Pietari, kuten kirkko on antanut ymmärtää. 

Gnostilaisten tekstien mukaan Pietari vihasi Maria Magdaleenaa, ja tämä itsekin toteaa gnostilaisessa tekstissä ”Pistis Sophiassa” pelkäävänsä Pietaria, koska tämä vihaa koko naissukua. 

Monet tutkijat ovat myös sitä mieltä, että Jeesuksen naispuoliset seuraajat, mm. Maria Magdaleena, olivat varakkaita naisia, jotka elättivät Jeesusta ja hänen miespuolisia opetuslapsiaan!

Nag Hammadista Egyptistä vuonna 1945 löytyneissä gnostilaisissa evankeliumeissa on myös selitys Maria Magdaleenan erikoisasemalle. Varhainen kirkko piti näitä kirjoituksia kerettiläisinä. Niitä hävitettiin ja tuhottiin järjestelmällisesti, ikään kuin ne olisivat sisältäneet jonkin suuren salaisuuden, joka oli vaarallinen kasvavalle ”kirkolliselle järjestelmälle”. Gnostilaisista kirjoituksista käy ilmi, että Maria Magdaleena oli Jeesuksen partneri. Tämä kerrotaan tavalla, joka sisältää sekä kumppanuuden että seksuaalisen yhteyden. Näiden gnostilaisten kirjoitusten avulla selviää myös Maria Magdaleenan merkitys Raamatun hyväksytyissä evankeliumeissa, vaikka sitä ei niissä olekaan selvitetty. Maria Magdaleena oli Isiksen papitar, jonka arvonimi oli Miriam. Isiksen papittarena hän pukeutui tietyissä tilaisuuksissa täysin mustaan. Myös nasarealaiset, joita Jeesus edusti, pukeutuivat mustaan. Tämän mustaan pukeutumisen katsotaan liittyvän Musta Neitsyt käsitteeseen. 

Papittarena Maria Magdaleenalla oli oikeus pukeutua myös tummaan punaiseen. Roomalaiskatolisen kirkon korkeat papit ottivat myöhemmin tämän värin haltuunsa. Neitsyiden asuissa käytettyjen värien merkitykseen, samoin vaatteiden muotoon ja kuviointiin on syytä kiinnittää huomiota. Katolinen kirkko määräsi valtansa vuosisatoina hyvin tarkkaan, mitä taiteilijat saivat maalata, ja mitä värejä heillä oli oikeus käyttää. Vuonna 1659 Vatikaani päätti, että kaikissa Jeesuksen äitiä, Neitsyt Mariaa, esittävissä kuvissa hänen vaatteidensa värin oli oltava sininen tai valkoinen. Näin hän edusti Valkeaa Neitsyttä. 

Tällä uudella väriyhdistelmällä Neitsyt Marialta ”kiellettiin” myös kaikki kirkollinen merkitys. Katolinen kirkkohan oli jo aikaisemmin kieltänyt kaikkien naisten merkityksen pappeina. Neitsytäiti Maria, oli ainoa, joka jäi jonkinlaiseen arvoon. Maria Magdaleena siirtyi kokonaan syrjään.

Virgen de Los Nieves, La Palman suojeluspyhimys.
Kolmion muotoinen vihreä puku 
ei ole virallisesti kirkon hyväksymä.
 Huomioi tähdet ja kuu Neitsyen ympärillä


Kirkon tastelu universaalista Äitiä vastaan
Samaan aikaan kirkko taisteli muutenkin universaalista Äitiä vastaan. Tämä Äiti tunnettiin monella eri nimellä, kuten Cibeles, Diana, Demeter, Juno. Nämä nimet yhdistettiin saman aikaisesti Isikseen, jonka nimet olivat myös Universaalinen Jumalatar, Kaikkien asioiden Hallussapitäjä ja Kaikkeuden ainoa manifestaatio.

Maria Magdaleena kultti liittyy siis Mustaan Neitsyeeseen. Myös Sophiaan, Jumalan naiselliseen puoleen liittyvä tieto on musta. Tämä väri tarkoittaa sitä, että tieto oli olemassa jo Luomista edeltävässä pimeydessä. 

Gnostilaisessa kosmologiassa Sophia on keskeinen. Hänen käsitettiin olevan Pyhän Hengen inkarnoituma, joka oli myös kuningatar Maria Magdaleena, perimmäisen uskon täyttymyksen suojelija. 

Yhdistettynä Sophiaan Maria Magdaleena yhdistettiin myös Aurinkoon, Kuuhun ja tähtien muodostamaan pyhimyksenkehään. Maria Magdaleena edusti siis Maan päällä Sophian feminiinistä tietoa, Pyhää Henkeä. 

Nimellä Chockmah (hepreaa = viisaus) Maria Magdaleenassa ruumiillistui gnostilaisten Kabbalan ymmärryksen avain. Kabbala puolestaan oli erittäin tärkeä ja vaikuttava okkulttinen järjestelmä, joka muodosti pohjan keskiajan ja renessanssin magialle. Gnostilaisille Maria Magdaleena vastasi kreikkalaisten Athenaa ja egyptiläistä Isistä. Isiksen ja häneen liittyvän Lilithin uskottiin tuntevan Jumalan salaisen nimen. Tämä salaisuus annettiin myös Maria Magdaleenalle, eli hänessä ruumiillistui nainen, joka tunsi Kaikkeuden. 

Gnostilaisen opin mukaan Maria Magdaleena on lisäksi ”Vesien Äiti . Dompna del Aquae” tai ”Maria del Mer”. Tämä tieto ja viisaus olivat yhteydessä Pyhään Henkeen, joka ”liikkui vetten päällä” (Genesis 1:2) 
Tästä ajatuksesta, vesi = Pyhä Henki, sai aikoinaan alkunsa myös vedessä kastaminen. Nimi Maria yhdistetäänkin yleisesti veteen, mereen. Nag Hammadin tekstien joukossa on ”Gospel of Mary”. Siinä mainittu Maria ei ole Neitsyt Maria vaan Maria Magdaleena.

Ehkäpä ei ole sattuma, että kirkon hyväksyntä uuden Testamentin evankeliumin tekivät Maria Magdaleenasta marginaalihahmon, vaikka nämä ”harhaoppiset” kirjoitukset korostavat hänen suurta merkitystään. 

Kirjassa The Templar Revelation kysytään: ”Voisiko olla niin, että Uusi Testamentti on tosiasiassa anti-Maria Magdaleena puolueen propaganda?

Candelarian Neitsyt Tenerifellä on
koko Kanarian saariston suojelypyhimys
Uusi tapa kieltää Maria Magdaleena?
Itse olen todennut, että viime vuosina on alkanut esiintyä myös kirjoituksia, joiden mukaan historiamme esittämää keskiaikaa ei olisi ollut olemassakaan. Toisin sanoen esim Maria Magdaleenaan liittyvien Merovingien historia olisi ollut keksittyä. Onko tämä uusi tapa kieltää Maria Magdaleena kun entiset valheet alkavat paljastua?

Gnostilaisten kuningatar Maria Magdaleena oli Benjamin sukua. Tämä suku vaelsi Kreikkaan ja sieltä edelleen nykyisen Saksan alueelle, jossa heidät tunnettiin Sicambrian frankkeina. Näistä puolestaan kehittyi mm. edellä mainittu Merovinkien kuningassuku. Maria Magdaleenan äiti, Eucaria, oli Israelin kuningashuoneen sukua, mutta ei Juudan sukua. 
Maria Magdaleenan isä oli ylipappi Jairus (Siro) Syriasta. Magdala, tai Magdaleena, on peräisin hebreankielisestä sanasta Migdal, eli torni. Joissain kertomuksissa mainitaan Marian ja hänen sisarustensa perimään omaisuuteen kuuluneen mm. tornin. 
Mutta tosiasiassa periminen ei ollut sallittua Marialle Miriamin eli papittaren ominaisuudessa. Torni kuvannee symbolisesti Marian korkeaa asemaa hierarkiassa. Tämä Maria Magdaleenan torni esiintyy myös tarot-korteissa. Heprealainen nimi Miriam ja sen kreikkalainen muunnelma, Maria, liitetään myös Messiaan, eli voideltujen kuninkaiden, sukulinjaan.

Yeshua ben Josph (Jeesus, Josefin poika), Daavidin sukua, oli rabbi, opettaja. Sen aikaisen tradition mukaan hänen oli oltava naimisissa pystyäkseen täyttämään aikansa yhteiskunnalliset lait ja ollakseen yhteiskunnan hyväksymä. Jos hän ei olisi ollut naimisissa, se olisi ollut mainittu erityisesti, toteaa Laurence Gardner.  Barbara Hand Clow puolestaan toteaa, että Jeesus välitti verilinjansa Jumalattaren, eli Maria Magdaleenan kautta. Naidessaan hänet, joka oli Jerusalemin keskeisen Jumalattaren, Isiksen, temppelin ylipapitar, Jeesus loi hänen ja Isiksen avulla uudelleen Osiriksen peniksen, ja muiston miehestä. 

Jeesus ja Maria Magdaleena meidän kaikkien DNA:ssa
Näin Jeesus Hand Clowen mukaan istutti tähtikoodit Maria Magdaleenan fyysiseen kehoon, ja tämän henkitytär SaRa (Tamar) on nyt satojen sukupolvien äiti. Näin Jeesus ja Maria Magdaleena elävät meidän kaikkien DNA:ssa. 

Laurence Gardner arvelee näitä jälkeläisiä olevan tällä hetkellä 6.107.035.302. Hän toteaakin, että näitä jälkeläisiä on nykyään niin paljon, ettei tämä syntyperä enää ole mikään erityismeriitti tai erikoisuus. Kuka tahansa voi kykyään jo olla näiden kaukaisten henkilöiden jälkeläinen.

Maria Magdaleenan ja Jeesuksen jälkeläiset kuvattiin isänsä puolelta ”kalastaja kuninkaina”. Äitinsä puolelta he olivat Aixin – ”veden perijöitä”. He muodostivat ”Veden perheen”. 

Yksi haara näistä jälkeläisistä olivat ns. Merovingit. Toinen, naislinjassa periytyvä haara, olivat Avalonin kelttiläisen kirkon haara. Myöhemmin näistä suvuista polveutui useita Euroopan kuningashuoneista, mm. Habsburgit ja Stuartit. 

Habsburgit hallitsivat aikoinaan suuria alueita Euroopassa, Filippiineillä ja Meksikossa. Stuartien jälkeläiset hallitsivat Brittein saarilla.

Rooman valtaa vastaan kapinoinut ja muun muassa tämän seurauksena ristiinnaulittu nasarealaisjohtaja Jeesus otettiin vähitellen Rooman kirkon ”keppihevoseksi”, apostoli Pietarin edustamana. 

Jeesuksen sanoihin ”nojaten” ihmisiä pidettiin dogmien ikeessä, heitä pahoinpideltiin eri tavoin, monilta vietiin omaisuuden lisäksi myös henki. Kirkko päätti, mitä ja miten ihmiset saivat ajatella. Eikä siitä niin kauan ole kun Suomessakin vielä oli Jumalan pilkka oikeudenkäynti. 

Jeesuksen maallinen puoli kiellettiin kokonaan ja kaikki todisteet sen olemassa olosta yritettiin kaikin tavoin salata. Tämä salassapito, johon myös Maria Magdaleenan rooli kuuluu, jatkuu vieläkin.

Kirkon huoraksi nimeämä Maria Magdaleena sai kuninkaallisen avioliittonsa takia elää pidättyväisenä ”leskenä” useita vuosia. Sukupuoliyhteys oli sallittua ainoastaan tiettynä aikana, ja sen tarkoitus oli siittää jälkeläisiä kuninkaalliselle verilinjalle. Tyttären syntymän jälkeen puolisot joutuivat elämään erillään kolme vuotta ilman sukupuoliyhteyttä. Pojan syntymän jälkeen eristys- eli ”leskeys” aika oli kuusi vuotta. Maria Magdaleenan kohtu oli se Graalin malja, jota kautta Jeesuksen kuninkaallinen veri, sang real, välittyi edelleen. Kuningas Salomonin ”Korkean veisun 3:1-4” kaunis rakkauden ylistyslaulu yhdistettiin kristillisen ajan varhaisina vuosina Maria Magdaleenan ja Jeesuksen rakkaustarinaan. Samassa ylistyslaulussa todetaan myös, ”Olen musta, mutta kaunis”.’

Kuvaus Maria Magdaleenan raskauksista
Laurence Gardner kertoo, että Maria Magdaleena oli kolmatta kertaa raskaana keväällä 44 jKr. Ylösnoussut Jeesus oli Vähässä Aasiassa Juan Markoksen kanssa. Maria Magdaleena jäi Jerusalemiin, mutta siellä syntyi sotatilanne, ja hänen oli paettava. Useat hänen ystävistään tapettiin. Kuningas Herodes Agripa II oli kuitenkin avulias. Hän auttoi Maria Magdaleenaa pääsemään Galliaan (nykyisen Ranskan eteläosaan), missä Herodotoksella ja hänen veljellään oli paikka.

Laurence Gardner toteaa, että Ilmestyskirjan luvuissa 12.1-7 Johannes kuvaa raskaana olevaa Maria Magdaleenaa ja hänen poikaansa, eikä Neitsyt Mariaa. Johannes kertoo miten tätä vainottiin, ja miten hänen oli mentävä maanpakoon erämaahan pakanoiden luo, ja miten roomalaiset alkoivat etsiä siementen jäännöksiä (heidän lapsiaan). ”Ja taivaalla nähtiin suuri merkki, nainen puettuna Aurinkoon ja Kuu hänen jalkojensa alla, hänen päänsä ympärillä kaksitoista tähteä käsittävä pyhimyksen kehä..”

Tämän paon seurauksena syntyi useita legendoja muunnoksineen. Arkkipiispa Rabano Mauro (776-856) kirjoitti Maria Magdaleenan elämästä. Hän kertoi miten Maria Magdaleena, Martta ja heidän seuralaisensa matkustivat Aasian rannikolta, itätuulen suosimina, purjehtien laivalla Välimerta ja risteillen Euroopan ja Afrikan välillä. Rooman kaupungin ja Italian niemimaan jäädessä oikealle. 

Muut legendat kertovat matkalla olleen 72 Jeesuksen opetuslasta ja Provancen ensimmäisen arkkipiispan. Matkalla oli myös Maria Jacobi ja Maria Salome, Jeesuksen tätejä ja Saara niminen musta palvelustyttö sekä Josef Arimatialainen.  
Musta Neitsyt Orotavassa
on huomaamattomasti "piilossa" 
Maria Magdaleenan aikainen tarina Etelä-Ranskasta kertoo sen olleen erämaa, jossa eli vain pakanallisia villejä. Tosiasiassa sen aikainen Provence kuului suurelta osin Rooman valtakunnan alaisuuteen. Siellä oli kukoistavia roomalaisia, kreikkalaisia ja juutalaisia yhteisöjä. Heidän käyttämänsä reitti oli tavanomainen kauppareitti. 

Legendojen mukaan he nousivat maihin Rhônen suistossa Camarguessa. Tällä paikalla on nykyään kaupunki, jonka nimi on Saintes-Maries-de-la Mer (Meren pyhät Mariat). Lähellä tätä paikkaa on Arlesin kaupunki, joka oli aikoinaan Isiskultin paikallinen keskus.

Maria Magdaleena synnytti toisen poikansa Provencessa vuonna 44 jKr. Tästä kerrotaan Apostolien teoissa 12:24. ”ja Jumalan sana kasvoi ja moninkertaistui”. ”Jumalan sana” oli teologian tohtori Barbra Thieringin mukaan eräs Jeesuksen ”peitenimistä”. Tämä Etelä-Ranskassa syntynyt Graalin poika sai nimekseen Joosef. 

Tunnetuin kertomus Maria Magdaleenasta Ranskassa on Jacobus de Voraginen Golden Legend (Kultainen kertomus/legenda) vuodelta 1250. Tässä  tämä Genovan dominikaaninen arkkipiispa vertaa tätä sekä Valaistuun että Valaisijaan (Illuminata ja Illuminatris). Tämä on erittäin mielenkiintoista, koska nämä ovat ne roolit, jotka liitettiin häneen kielletyissä gnostilaisissa kirjoituksissa, jotka löydettiin vasta 1945.

Maria Magdaleena eli Etelä-Ranskassa välittäen rakkauden sanomaa ja käännyttäen ihmisiä. Hän kuoli Acqueae Sextiaessa vuonna 63 jKr. Maria Magdaleenan hauta sijaitsee Saint Maximuksessa noin 50 km:n päässä Marseillesta. 

Kiistely Maria Magdaleenan ruumiista
Satoja vuosia myöhemmin hänen ruumiistaan ruvettiin kiistelemään. Monet halusivat liittää sen pyhäinjäännös kokoelmaansa. Ranskan vallankumouksen aikana ruumis tuhoutui melkein kokonaan. Vain pää jäi jäljelle. Nykyäänkin sitä palvotaan ja kannetaan kulkueissa.

Marseillesta kehittyi vähitellen tunnettu Maria Magdaleenan perinnettä vaalivan luostarikunnan kotipaikka. Siellä otettiin myös käytäntöön ns. Candelarian traditio, ajan mittaan korvattiin Persefonen paluuta alamaailmasta juhliva soihturituaali. Tämä rituaali liittyi aluksi kevään puhkeamiseen. Katolisissa maissa nimi Candelaria on hyvin yleinen esim. naisten nimenä. 

Ensimmäisen ristiretken vuonna 1099 Etelä-Ranskassa avattiin Maria Magdaleenalle pyhitetty luostari – ja useat tutkijat arvelevat ristiretkien olleen Maria Magdaleena kultin inspiroimia.

Vuonna 1277 perustettiin Vézelayhin Maria Magdaleenalle omistettu kirkko. Tässä paikassa perustettiin myöhemmin ensin fransiskaaniveljien ja sitten kapusiiniveljien munkkijärjestöt.

Samoihin aikoihin kun ristiretket alkoivat, perustettiin järjestöjä, jotka tunnettiin Temppeliritareiden nimellä. Alkuvuosinaan nämä järjestöt olivat Vatikaaniin kuulumattomia Maria Magdaleenan tradition vaalijoita. Temppeliritareilla, samoin kuin kataareilla, oli ilmeisesti myös hallussaan sitä tietoa Maria Magdaleenan todellisesta merkityksestä, joka paljastui vasta Nag Hammadin gnostilaisten tekstien yhteydessä. Temppeliritareiden järjestön perustaja Bernardo mainitsee (v.1128) miten ”järjestö tottelee Betaniaa, Marian ja Magdaleenan linnaa.” Temppeliritareiden toiminta-aika oli noin 200 vuotta. 

Aluksi järjestö pystyi olemaan sekä Rooman että Roomalle uskollisten kuninkaiden ulkopuolella. Mutta kun heidän sotataitonsa, vaurautensa ja uskonsa kasvoivat liian vahvaksi, kuninkaat ja Rooma liittoutuivat heidän hävittämisekseen. On myös ilmeistä, että kaikki Euroopan Notre Dame katedraalit, joiden pystyttäminen oli fransiskaanimunkkien ja temppeliritareiden yhteistyön tulos, olivat omistettuja Maria Magdaleenalle. Aluksi temppeliritareiden kirkot olivat pyöreitä, luultavasti siksi, että rakennustapa muistutti feminiinisestä prinsiipistä. Näitä varhaisia pyöreitä kirkkoja on vielä esim. Tanskalle kuuluvalla Bornholmin saarella. 

Viimeinen temppeliritari grillataan kuoliaaksi
Pyöreiden kirkkojen rakentaminen kiellettiin kerettiläisenä sen jälkeen kun temppeliritari järjestö oli hajotettu. Tämä tapahtui lopullisesti vuonna 1314. Tällöin temppeliritareiden viimeinen suurmestari Jaques de Molay grillattiin hitaasti kuoliaaksi Pariisin (entinen Isiksen kulttipaikka) Notre Damen kirkon vieressä Maria Magdaleenalle omistettuna päivänä. 

Tämän yhdistelmän tarkoitus oli korostaa kirkon asennetta Maria Magdaleenan harhaoppien suhteen. Mitä vielä satoja vuosia tämän tapahtuman jälkeen vielä jatkuneisiin noitavainoihin tulee, niin voitaneen todeta, että niissä tuhottiin lopullisesti naisten hallussa oleva perimätieto ja tilalle otettiin miesten, ennen kaikkea kirkollinen ja tieteellinen uskomus.

Temppeliritareiden tiedetään olleen sekä Amerikassa että Kanarian saarilla ennen kuin virallinen historia kertoo näistä alueista. Heillä oli hallussaan erinomaisia karttoja. Maria Magdaleenalle pyhitetyn Mustan Neitsyen katsotaan levinneen temppeliritareiden mukana sekä Amerikkaan että Kanarian saarille. 
Mielenkiintoista on myös mielestäni se, että näiden temppeliritareiden jälkeensä jättämien mustien tai tummaihoisten madonnien/Neitsyiden vaatetuksen muoto ja väri poikkeavat katolisen kirkon antamista ohjeista.
Leonardo Da Vincon maalaus "Viimeinen ateria",
Jeeseuksen vasemmalla puolella olevan hahmon arvellaan esittävän Maria Magdaleenaa
Maria Magdaleenan kultin ympärille syntyi satoja vuosia sitten toinen järjestö, Prior of Sion. Tosin joidenkin mukaan tätä järjestöä ei olisi koskaan ollut olemassa. Toisten lähteiden mukaan esim. juuri Leonardo da Vinci ja myös Victor Hugo olisivat kuuluneet tähän järjestöön.

Silloin kun kerettiläisten, temppeliritareiden ja noitien vainoaminen rajoitti ihmisiä osoittamasta avoimesti ajatuksiaan tai tuottamaan muuta taidetta kuin kirkon hyväksymää, syntyi monia tapoja ylläpitää muisto Maria Magdaleenasta ja viiniköynnöksestä eli verilinjasta. 

Trubaduurit kiersivät linnasta linnaan laulamassa tätä tarinaa. Syntyi aivan erikoinen tarot-korttisarja. Maalarit käyttivät symbolikieltä, joka mainitaan mm. DaVinci-koodissa. Näihin symboleihin liittyi usein X- tai M- kuviot. Myös piiritanssit ylläpitivät muistoa Maria Magdaleenasta. 

Ensisijaisen mielenkiintoista tällaisissa rituaalitansseissa on se, että ne ovat säilyneet muodossa tai toisessa satoja vuosia, huolimatta kaikista yrityksistä niiden tuhoamiseksi. Nämä tanssit ovat säilyneet kollektiivisessa tietoisuudessa. Juhannussalon pystyttäminen ja sen ympärillä tanssiminen kuuluu osin myös tämän tradition ylläpitämiseen. Maria Magdaleenan seuralainen Maria Jacobi on tärkeä mustalaisten suojeluspyhimyksenä (Saara). Taivaalla Maria Magdaleenan muisto säilyy mm Orionin vyössä, joka tunnetaan joissain kulttuureissa Kolmen Marian nimellä. Kenties myös Neitsyen tähtiryhmällä on tekemistä Maria Magdaleenan tarinan kanssa.

1600-luvulla jo pelkästään Ranskassa oli yli 200 Mustan Neitsyen patsasta. Ranskan suojeluspyhimys oli Notre Dame – Äitimme. Tässä yhteydessä lienee paikallaan mainita Mustan Neitsyen olevan Puolan suojeluspyhimys, jota muun muassa nykyinen paavi kunnioittaa suuresti.

Pietarin kirkon tilalle Maria Magdaleenan kirkko 
Käydessäni Habsburgien hautakammiossa Wienissä, Euroopan sydämessä, sain kuulla, että heidän sydämensä balsamoitiin erilleen ruumiista. Näitä sydämiä säilytetään sinkkimaljoissa erityisessä kappelissa. 
Paikkaa esitellyt katolinen pappi, kertoi, että Habsburgit halusivat omistaa sydämensä Marialle. Myöhemmin mieleeni tuli, että verilinjaan kuuluvina, he kaiken todennäköisyyden mukaan pyhittivät sydämensä esiäidilleen Maria Magdaleenalle, jolle he eivät eläessään voineet osoittaa ainakaan julkisesti kunnioitustaan. 
Maria Magdaleena on mielestäni todellinen voimanainen. Katolinen kirkko on taistellut häntä, ja siinä sivussa kaikkia naisia, vastaan koko olemassaolonsa ajan, miltei 2000 vuotta, onnistumatta kitkemään häntä pois ihmisten mielistä ja alitajunnasta. 

Palatakseni vielä Maria Magdaleenan ja Jeesuksen tapaamiseen puutarhassa hautakammion ulkopuolella. Mikä symboliikka onkaan Jeesuksen sanoissa tällä naiselle: ”Mene ja kerro opetuslapsilleni, että olen ylösnoussut!”. Kaksituhatta vuotta Pietarin kalliolle perustettu kirkko on palvonut kärsivää ja ristillä roikkuvaa Jeesusta. Maria Magdaleenan ”kirkko” sen sijaan kertoisi sanoman ylösnousseesta Jeesuksesta.  
Jos joku on todellinen Euroopan Suojelusjumalatar, tai Äiti, on se Maria Magdaleena.

Lähteitä mm.: Joaquin Albaicin: En pos del Sol. Michael Baigent, Richard Leigh & Henry Lincoln: The Holy Blood and the Holy Grail, Michael Baigent, Richard Leigh & Henry Lincoln: The Messianic Legacy, Laurence Gardner: Bloodline of the Holy Grail- Hidden Lineage of Jesus Revealed, Laurence Gardner: Realm of Ring Lords, Barbara hand Clow: The Pleiadian Agenda, Lynn Picket & Clive Prince: The Templar Revelation, Lynn Pickett: Mary Magdalen, Margaret Starbird: The Woman with Alabaster Jar

Tämä artikkeli on julkaistu Minä Olen lehdessä 1/2005

Nyt vuosia myöhemmin löysin YouTubesta jutun "kadonneista gospeleista", jonka lopussa omistetaan paljon aikaa Maria Magdaleenalle..

Toinen You Tube juttu, jossa Maria Magdalenan roolia käsitellään on nimeltään Forbidden History The Bloodline of Christ   

Maria Magdaleenaste kertova video

Candelaria, Temppeliritareiden viimeinen musta Neitsyt

©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

1 kommentar: